Teknologiateollisuus: Ostetaan yliopisto, kun halvalla saadaan

Tampereen kaksi vuotta sitten aloittaneella suuryliopistolla on alusta asti ollut yksi ongelma. Teknologiateollisuus ry on pyrkinyt aktiivisesti saamaan yliopiston hallituksen mieleisekseen. Vaikuttaminen on kuitenkin ollut siinä määrin hienovaraista, että väitteitä Teknologiateollisuuden vallasta on yleensä pidetty joko liioitteluna tai jonkinlaisena salaliittoteoriana. Ainakaan työnantajajärjestön vallankäyttöä ei ole ollut helppoa osoittaa todeksi, koska se on kätkeytynyt monimutkaisten hallintorakenteiden taakse. Siksi mediakaan ei ole asiaa huomannut, vaan se on keskittynyt lähinnä naureskelemaan yliopiston brändi- ja viestintämokille.

Nyt on toisin, sillä Teknologiateollisuus on lähtenyt suoraviivaiseen hyökkäykseen. Yliopisto on nyt asetettu tilanteeseen, jossa se yritetään pakottaa nimittämään omaan hallitukseensa joko Teknologiateollisuus ry:n hallituksen nykyinen puheenjohtaja eli kasvatustieteiden tohtori Marjo Miettinen, tai sen entinen puheenjohtaja eli vuorineuvos Jorma Eloranta. Teknologiateollisuus haluaa siis yliopiston paalupaikalle suoraan sen tavoitteita ajavan johtajan.

Miksi näin ja miksi tämä on ongelma?

Teknologiateollisuus on yksi Tampereen säätiömuotoisen yliopiston 20 perustajasta.[1] Näin sillä on lain mukaan oikeus osana perustajien joukkoa esittää henkilöitä yliopiston hallitukseen ja joku ehdokkaista on valittava. Kuten kaikissa säätiöissä, yksikään perustaja ei kuitenkaan saisi ajaa omaa etuaan, vaan heidän tulisi edistää ainoastaan säätiön etua.

Nyt nämä 20 perustajaa ovat yhdessä esittäneet, että yliopistolla on kaksi vaihtoehtoa: joko valita nykyinen tai entinen puheenjohtaja kenties maamme vahvimmasta vaikuttajaorganisaatiosta, joka omien sanojensa mukaan ”edistää Suomen keskeisimmän vientialan kilpailukykyä ja toimintaedellytyksiä”.

Perustajien laajassa joukossa on paljon järjestöjä, joiden tehtävänä olisi edistää paljon muitakin tavoitteita kuin teknologia-alan kilpailukykyä – esimerkiksi työntekijöiden oikeuksia (SAK), tasa-arvoa ja kansanvaltaa (Väinö Tannerin säätiö), lasten hyvinvointia (Mannerheimin lastensuojeluliitto) tai tukea kriisien uhreja (SPR). Nyt kaikki nämä järjestöt ovat kuitenkin yksituumaisesti sitä mieltä, että se mitä Tampereen monialainen yliopisto tarvitsee, on juuri Teknologiateollisuuden edunvalvontaa omassa hallituksessaan, joka käytännössä päättää julkisten rahojen käytöstä yliopiston sisällä.

Tampereen yliopisto, kuten kaikki muutkin yliopistot, on tiedeorganisaatio, jonka pitäisi olla riippumaton lyhyen tähtäimen yksityisistä taloudellisista intresseistä. Sillä pitäisi olla itsehallinto, kuten perustuslaissa määrätään. Vain näin voidaan taataa tieteen riippumattomuus kapeasta edunvalvonnasta ja estää tieteen politisoituminen.

Röyhkeys, jolla Teknologiateollisuus nyt toimii ja välinpitämättömyys, jolla muut perustajat antavat sen ajaa omaa etuaan, saavat kysymään, kuinka pieneksi maassamme onkaan käynyt se joukko, joka arvostaa tieteen moninaisia, sivistyksellisiä tehtäviä ja sen riippumattomuutta. Twitter-kuoro ja kasvava ryhmä toimittajia ilkkuvat huippututkimukselle, hallitus kaavailee leikkauksia tutkimusrahoitukseen ja säätiöyliopistoissa tieteen riippumattomuus ollaan valmiita antamaan sille, joka sen haluaa kaapata.  

Viikon lopuksi kysyin perustajien edustajilta yhteisessä tapaamisessamme, kokevatko kaikki 20 perustajaa esityksen todellakin tasapainoiseksi ja jaoin suruni siitä, että useimpia perustajia ei näytä yliopisto erityisemmin kiinnostavan, koska ehdolla on niin selvästi kaksi teknologiasektorin edunvalvojaa. Samalla myös kiitin Teknologiateollisuutta aktiivisuudesta, jota se osoittaa tiedettä ja yliopistoamme kohtaan.

Puheenvuoroani kutsuttiin erittäin loukkaavaksi, sormella osoitteluksi, tyrmääväksi, provosoivaksi ja sen ajatusten vihjattiin olevan typeriä. Kuulemma vain yritin betonoida omaa valtaani – aivan kuin yksittäisellä akatemiatutkijalla tässä maassa jotain sellaista valtaa olisi, jota betonoida tai jota ei joutuisi vaaleissa testauttamaan.[2] Kukaan perustajista ei myöntänyt, että ehdotuksen voisi nähdä epätasapainoisena tai kapeana edunvalvontana. Sekin mainittiin, että tarvitsemme yliopistoon auktoriteettia ja vahvaa johtajaa. Keskustelun taso ei paljon Twitteristä eronnut.

Vuonna 2018 Tampereen yliopistoa rakennettaessa yliopistolaiset olivat huolissaan juuri tällaisesta kaappauksesta, eli siitä, että opettajankoulutus, lääketiede, näyttelijäntyö, sähkötekniikka, kielitieteet, ympäristötekniikka, mediatutkimus  – kaikki aloja, joita yliopistossamme opetetaan ja tutkitaan – niputetaan osaksi sinänsä tärkeää mutta varsin kapeasti ymmärrettyä yritystä nostaa vientiteollisuuden kilpailukykyä. Yhdessä protestilakanassa luki: ”Teknologiateollisuus: Ostetaan yliopisto, kun halvalla saadaan.” Sillä viitattiin siihen, että perustajat ostivat itselleen pienellä kertapanostuksella valtaa pääosin julkisesti rahoitetussa yliopistossa.

Näin näyttää nyt käyvän. Tiedettä myydään ja pannaan halvalla joka suunnasta. Puolustajia on enää vähän. Ainakaan tästä Tampereen yliopiston perustajien joukosta heitä ei näytä vieläkään löytyvän. Nyt olisi aika kysyä heiltä kaikilta, miksi yhden perustajan edunvalvonta saa näin suuren roolin?

  • Jane ja Aatos Erkon säätiö sr
  • Kaupan liitto ry
  • Kauppias K.P. Ruuskasen säätiö sr
  • Kunnallisneuvos C.V. Åkerlundin säätiö sr
  • Mannerheimin Lastensuojeluliiton tutkimussäätiö sr
  • Pirkanmaan liitto
  • Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö
  • Suomen Punainen Risti
  • Tampereen Aikuiskoulutussäätiö
  • Tampereen kauppakamari ry
  • Tampereen Kauppaseura ry
  • Tampereen kaupunki
  • Tampereen Suomalainen Klubi ry
  • Tampereen Teknillinen Seura ry
  • Tampereen yliopistollisen sairaalan koulutussäätiö
  • Tekniikan Akateemiset ry
  • Teknologiateollisuus ry
  • Teknologiateollisuuden 100-vuotisssäätiö
  • Väinö Tannerin säätiö sr
  • Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry

[1] Tarkasti ottaen perustajia on 21, mutta yksi perustajista eli Suomen valtio ei osallistu päätöksentekoon.

[2] Oma vähäinen valtani yhtenä konsistorin 19 jäsenestä perustuu vuonna 2018 vaaleissa saamiini ääniin. Parin kuukauden päästä kauteni loppuu, ja yliopistolaiset äänestävät omista edustajistaan seuraavissa konsistorin vaaleissa. Perustajien valta sen sijaan on sementoitu säätiön perustamiskirjaan ja yliopistolakiin. Sitä ei tarvitse testauttaa vaaleissa: heillä on valtaa niin kauan, kun Tampereen säätiöyliopisto on olemassa tai lakia ei muuteta. Minusta ihan kelpo esimerkki demokratian ja plutokratian välisestä erosta.

One thought on “Teknologiateollisuus: Ostetaan yliopisto, kun halvalla saadaan

  1. Päivitysilmoitus: Säätiöyliopisto ja vallankäyttö | Historiantutkijan näkötorni

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s