Tahdommeko paremman johtosäännön Tampereen yliopistolle?

Vielä kolme vuotta sitten en ollut kuullutkaan sanaparia yliopiston johtosääntö. Olin kyllä ollut viitisentoista vuotta tekemisissä suomalaisten yliopistojen kanssa, mutta olin keskittynyt omiin tekemisiini. Yliopisto oli pyörinyt rauhallisesti ympärilläni hakiessani rahoitusta, kootessani aineistoja ja julkaistessani tutkimuksiani, eikä suurempaa tarvetta sen toimintaperiaatteiden pohtimiseen ollut. Lähiesimieheni hoitivat hommansa, ja jos pieniä kupruja tuli, luottamusmies auttoi. Heikki-dekaaninkin kanssa oli mukava keskustella tieteenalani kehitysnäkymistä.

Yliopiston johtosääntö, kuten suurin osa lainsäädäntöä ja perustuslaki, on näkymätön silloin, kun kaikki on hyvin, eikä vallankäyttö koettele totuttuja tapoja.

Perustuslaki ja johtosääntö heräävät henkiin vasta, kun huomataan, ettei niiden sisältö vastaa niiden säätelemän yhteisön yleisiä käsityksiä siitä, mikä on oikein, hyvää ja järkevää. Näin on käynyt Tampereen yliopistossa: sen johtosääntö on hiertänyt viimeiset kaksi vuotta johtaen ulosmarssiin, kanteluihin, tiukkoihin äänestyksiin ja epämääräiseen tunteeseen siitä, että yliopistossa ei ole kaikki kunnossa.

Tuntemukset purkautuvat pilkkana yliopiston brändiviestintää kohtaan, pikkujoulunäytelmän muotoon puettuna kritiikkinä, joskus riitaisina kokouksina ja turhautumisina arjen epämääräisyyteen.

Onneksemme johtosäännöstä vastaava yliopistomme hallitus on nyt huomannut saman. Edessä on tärkeä kevät. Ei siksi, että syvennämme strategiaamme, jossa on paljon menneisyyden muotisanoja – innovaatioita, potentiaalia, läpimurtoja ja huippuja. Eikä senkään vuoksi, että yliopisto on luvannut ratkaista kaikki maailman ongelmat, koska ihmisen potentiaali on rajaton, kuten sloganimme tietää.

Keväästä tulee tärkeä, koska hallituksemme on ilmoittanut, että se ”käy maaliskuun kokouksessaan lähetekeskustelun yliopiston johtamisjärjestelmästä ja järjestää keskustelutilaisuuden, jossa hallitus kuulee yhteisöä johtamisjärjestelmästä”. Hallituksen vuosikellon mukaan tämä ”hallituspaneeli yleisölle” järjestetään perjantaina 27.3. (Päivämäärä kalenteriin!)

Ele on tärkeä ja osoittaa hallituksen ymmärtävän, että kaikki ei toimi yliopistossa niin kuin pitäisi. Lukuisat valitukset, eri leirien kirjelmät, johdon kieltäytyminen pääluottamusmiesten esittämästä yt-aloitteesta ja jatkuvat mediakohut kertovat, että jonkin olisi muututtava.

Johtosääntö on paras keino oikaista ne juurisyyt, joiden seurauksia työ- ja opiskeluarjessa kohtaamme vähintään viikoittain. Sillä rakenteet ja (johto)säännöt eivät ole olemassa hyviä hetkiä ja hyviä aikomuksia varten, vaan niitä vähemmän hyviä. Johtosääntöjen tehtävänä on mahdollistaa, että päätöksenteko on hyvää mahdollisimman usein ja huonoa mahdollisimman harvoin.

Voimassa oleva johtosääntö syntyi kiireellä, väliaikaisen hallituksen tekemänä, ja sen joutui esittelemään henkilö, joka oli ollut vain hetken töissä. Kommenttiaikaa oli muutama päivä, ja kuten moni muistaa, yliopistoyhteisön kannat jäivät johtosäännön valmistelussa pääosin sivuun. Se vietiin läpi riippumatta siitä, mitä Tampereen teknillisen yliopiston ja vanhan Tampereen yliopiston henkilöstöjen yhteinen neuvottelukunta oli luonnostellut ja riippumatta lukuisista parannusehdotuksista.

Keskusteluun muutostarpeista on hyvä lähteä ennakkoluulottomasti, mutta nollasta työtä ei tarvitse aloittaa. Voimme ottaa esimerkkiä muiden yliopistojen parhaista käytännöistä ja myös omassa yhteisössämme on tehty paljon pohjatyötä, joka vain on jätetty hyödyntämättä.

Parhaita käytäntöjä yhteisöä kuunnellen

Tampereen yliopiston nykyinen johtosääntö on Suomen yliopistokentän hierarkkisin: kun sitä vertaa muiden yliopistojen johtosääntöihin, käy selväksi, että meillä yliopistoyhteisön vaikutusmahdollisuudet ovat kaikkein heikoimmat.

Ongelmia on ollut myös muissa yliopistoissa, mutta osassa niitä on viime aikoina tunnistettu hierarkkisen organisaation heikkouksia ja otettu askelia kohti yliopistoyhteisöjen osaamista laajemmin hyödyntävää ja arvostavaa toimintamallia. Niistä on hyvä ottaa mallia, vaikkapa pohdittaessa, mikä yhteisön osaamista kokoavien tiedekuntaneuvostojen rooli voisi olla.

Valtaosassa yliopistoja esimerkiksi dekaanin valinnassa tiedekuntaneuvostoilla on tärkeä rooli – meillä ei minkäänlaista. Helsingin yliopistossa dekaanit valitsee tiedekuntaneuvosto, Jyväskylässä ja Lapissa tiedekuntaneuvosto tekee esitykset dekaanista rehtorille. Helsingin, Jyväskylän ja Lapin mallit auttavat dekaaneja edustamaan tiedekuntiaan rehtorin edessä, sen sijaan, että he edustaisivat rehtoria tiedekuntiensa edessä. Ero on teknisesti pieni, mutta arvoltaan suuri, sillä se auttaa yliopistoja hyödyntämään niiden tärkeintä voimavaraa, osaavaa henkilökuntaa.

Helsingissä ja Jyväskylässä tiedekuntaneuvostojen rooli on muutenkin tarkoituksenmukaisempi. Ne päättävät tiedekuntiensa talousarvioista ja toimintasuunnitelmista. Turussa, Åbo Akademissa, Lapissa ja Hankenilla tiedekuntaneuvostot tekevät esitykset talous- ja toimintasuunnitelmista – meillä neuvoston tehtävänä on vain seurata sivusta muiden päätöksiä. Monissa yliopistoissa tiedekuntaneuvostot vastaavat myös keskeisistä rekrytoinneista, koska juuri neuvostoihin on koottu parhain ymmärrys tiedekuntien tilasta ja kehitystarpeista.

Muita benchmarkkaamalla pääsee pitkälle, mutta vähintään yhtä hyödyllisiä suuntaviivoja löytyy myös Tampereen yliopistoyhteisön joukolla luonnostelemista aloitteista: Tampere3-neuvottelukunnan helmikuussa 2018 antamasta lausunnosta, suurten henkilöstöjärjestöjen ja joidenkin opiskelijajärjestöjen vuonna 2019 tekemästä aloitteesta ja useamman tuhannen yliopistoyhteisön jäsenen vuonna 2018 allekirjoittamasta adressista.

Koska muistan, miltä itsestäni tuntui vielä kolme vuotta sitten, moni tuskin osaa aloitteita ulkoa. Aloitteita voi myös olla vaikea löytää intrasta, joten olen koonnut niiden keskeiset ehdotukset blogin loppuun ja myös liittänyt aloitteet mukaan.

Laajapohjaisissa kannanotoissa on joitain toisistaan poikkeavia ehdotuksia, mutta ne kaikki osoittavat kuitenkin samaan suuntaan: tarpeeseen vahvistaa yhteisön roolia.

Siksi ohjaava periaate muutostyössä voisikin olla yksinkertainen: lisätä johtosäännön legitimiteettiä vahvistamalla yhteisön ääntä ja hyödyntämällä nykyistä paremmin sen tietämystä yliopiston päätöksenteossa. Käytännössä tämä vaatii vaalien ja vaaleilla valittavien elinten, tiedekuntaneuvostojen ja konsistorin, aseman vahvistamista ja eri elinten kokoonpanojen vinoumien korjaamista.

Näin Tampereen yliopistokin voitaisiin tuoda 2000-luvulle pois hierarkkisten järjestelmien aikakaudelta. Nykyisen johtosäännön myötä yliopistostamme on tullut auttamattoman vanhanaikainen, ylhäältä alaspäin johdettava, hierarkkinen ja suhteellisen puhdaspiirteinen linjaorganisaatio. On nurinkurista, että monitieteisessä asiantuntijaorganisaatiossa huomattavaa valtaa on keskitetty yksittäisille toimijoille, kuten rehtorille ja dekaaneille.

Käytännössä suurin osa henkilöstöstä toteuttaa ”yliopistotason linjauksia” silloinkin, kun tietävät niissä olevan korjattavaa, eikä moni koe päätöksenteon heijastavan arjen kokemuksia. Tällaisessa linja- ja matriisiorganisaation sekoituksessa joku tekee esimerkiksi päätöksen, että luennon suunnittelemiseen menee kaikissa tiedekunnissa, kaikilla opettajilla ja kaikilla tutkintotasoilla yhtä paljon tunteja. Vaikka opetuksen kanssa työskentelevät tietävät, ettei näin ole, suurin osa toteuttaa linjausta, koska organisaatiomme on rakennettu niin, että johto ei joudu ottamaan henkilöstöltä tulevia syötteitä huomioon.

Tällainen organisaatio hyödyntää huonosti sen suurinta voimavaraa: yhteisön jäseniä eli tutkimuksen, opetuksen ja opiskelun parhaita asiantuntijoita. Vaikutusmahdollisuuksien puutteesta kertovat esimerkiksi henkilöstökyselymme tulokset: 34 kysymyksen patteristossa huonoimman arvosanan saa väite: ”Voin vaikuttaa yliopistomme päätöksentekoon olemassa olevia vaikutuskanavia pitkin.”

Hierarkkisuus on myös omiaan tukemaan hiljaisuuden ja pelon ilmapiiriä. Pelon ilmapiirin lisääntymisestä ovat kirjoittaneet esimerkiksi Oulun yliopiston työntekijät. Siitä kertovat myös ne monet ihmiset, jotka eivät halua ottaa julkisesti kantaa yliopistoa koskeviin asioihin – ei siksi, ettei heillä olisi näkemyksiä, vaan siksi, että kokevat viisaammaksi jättää ne ilmaisematta. Näin teki viime viikolla professori, joka kirjoitti minulle omasta hiljaisuudestaan erään päätöksen äärellä: ”Olen miettinyt toimintavaihtoehtoja tilanteessa. Olen muun muassa istunut monta kuukautta julkisen vetoomuksen päällä julkistamatta sitä —. Luulen, että tähän asia pitää jättää, koska jos nyt käynnistämme kampanjan, se näyttää vain muutosvastarinnalta.” Ja näin tein minä itse viimeksi eilen, kun kieltäydyin nostamasta esiin kysymystä erään toimielimemme toiminnan mahdollisesta lainvastaisuudesta, vaikka kollegani sitä ehdotti. Kollegani oli oikeassa, mutta kieltäydyin, koska pelkään, että yliopistostamme on tullut kyvytön käsittelemään vaikeita, ristiriitaisia asioita ja erimielisyyksiä.

Hierarkkisesti johdetun organisaation ongelmiin ja sen taipumukseen vaientaa yliopistoyhteisö ei voi puuttua strategialla, mutta johtosäännöllä voi. Siksi kevään aikana Tampereen yliopistossa (toivottavasti) käytävä keskustelu on tärkeä.

Muutos on mahdollinen Tampereellakin, jos yhteisö itse siihen uskoo, sitä toivoo ja sitä vaatii. Hallitus on vähintään vihjannut olevansa kuulolla. Nyt tarvitsemme enää yliopistonsa tulevaisuudesta kiinnostuneen yhteisön panosta.

Johtosääntö on meidän perustuslakimme. Se ei varsinaisesti kuulu kenellekään muulle, eikä sen pidä heijastaa kenenkään muun tahtoa kuin meidän. Siksi toivon, että koko yliopistoyhteisö sähkötekniikan diplomi-insinööreistä lingvisteihin ja professoreista kandeihin merkitsee kalentereihinsa, että 27.3 on tärkeä päivä. Silloin yliopistomme suunta voi muuttua, mutta se muuttuu vain, jos sitä tahdomme.

Koonti eri aloitteiden keskeisistä sisällöistä (lopussa eri aloitteet liitteinä):

Tampere3-neuvottelukunnassa oli tasaedustus molemmista fuusioituneista yliopistoista, ja sen työvaliokunta päätyi yksimielisesti ehdottamaan johtosääntöön esimerkiksi seuraavia muutoksia:


Konsistorin kokoonpanosta neuvottelukunnassa oli monia näkemyksiä, jotka on kirjattu esitykseen. Esitys sisälsi myös joitain pienempiä kommentteja, jotka voi halutessaan lukea liitteestä.

Henkilöstö- ja opiskelijajärjestöjen kannanotossa vuoden 2019 lopulla esitettiin monia samansuuntaisia linjauksia:

Lopuksi suuntaviivoja voi ottaa myös helmikuussa 2018 laaditusta adressista. Sen allekirjoitti muutamassa päivässä yli 3000 yliopistoyhteisön jäsentä, joista yli 1000 kuului henkilöstöön. Adressissa vaadittiin muun muassa seuraavaa:

Näiden lisäksi tiedossani ei ole laajoja kannanottoja, joissa käsiteltäisiin johtosääntöä, ellei sellaiseksi lasketa 50 professorin kirjettä hallitukselle, jossa vastustetaan mahdollisuutta valita henkilöstön jäsen hallitukseen. Muihin asioihin allekirjoittaneet eivät ottaneet kantaa.

One thought on “Tahdommeko paremman johtosäännön Tampereen yliopistolle?

  1. Päivitysilmoitus: Välitilinpäätös | Historiantutkijan näkötorni

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s