Ei, me emme elä kammiossa. Eli miksi olen ehdolla Tampereen yliopiston konsistorin vaaleissa?

”Huippututkijat kaivetaan kammioistaan opettamaan.” Näin Tampere3:n siirtymäkauden hallitus esitteli tulevan yliopistomme idean Helsingin Sanomiin maksamansa mainoksen otsikossa (ks. alla). Myöhemmin – yliopistoyhteisön marssittua ulos vastalauseena siirtymäkauden hallituksen toimintavoille – hallituksen jäsen Pekka Puustinen kirjoitti tarpeesta luopua pölyttyneistä ajattelumalleista Tampere3:a muodostettaessa.

On vaikea keksiä sopivinta adjektiivia kuvaamaan tällaista viestintää, jossa oma johtomme antaa ymmärtää, että olemme eläneet kammioissa pölyttyneitä ajattelumalleja vaalien. Tökeröä? Epäilemättä. Mautonta? Ehdottomasti. Mutta ennen kaikkea kai kuitenkin vaarallista. Vaarallista siksi, että näin pidetään yllä pinttynyttä, mutta harhaista, käsitystä siitä, että tutkijat olisivat jotenkin poikkeuksellisen vieraantuneita maailmasta, kenties enemmän kuin kaikki muut ammattikunnat yhteensä.

Tätä me emme tietenkään ole, vaikka johtomme niin haluaakin esittää. Emme elä kammioissa vaan me opettamme pienryhmissä ja verkkokursseilla arkkitehtuuria ja vieraita kieliä; me esiinnymme televisiossa ja konferensseissa; me julkaisemme tuottamaamme tietoa sanomalehdissä, Twitterissä ja tieteellisissä journaaleissa; me tuotamme uusia keksintöjä, ajatuksia, teknologiaa ja lääkkeitä; me tiedämme, mitä ovat epävarmat työsuhteet ja olemme mukana jatkuvassa rahoituskilpailussa tuhansien muiden hakijoiden kanssa; me kerromme yhteiskunnalle, kun se on juoksemassa päin seinää, köyhdyttämässä köyhänsä ja saastuttamassa merensä; ja me tutkimme myös ihmiskunnan kauneimpia saavutuksia, sinfonioita, runoja ja demokratiaa. Me näytämme, mikä on vialla, mutta pidämme yllä toivoa. Tervetuloa kokeilemaan, onnistuuko tämä kammiosta käsin.

Me emme myöskään puolusta pölyttyneitä ajattelutapoja, vaan luomme uusia ja pidämme kiinni niistä, jotka on vuosisatojen tai -kymmenten aikana hyväksi koettu. Tällaisia ovat esimerkiksi tieteen vapaus, perustuslailla taattu yliopistojen itsehallinto ja demokraattinen edustuksellinen päätöksenteko.

Kammiorottien sijaan me Tampere3-yhteisön jäsenet olemme yksi tämän maan korkeimmin koulutetuista työyhteisöstä, joka osaa ja haluaa rakentaa nykyistä sivistyneempää, inhimillisempää ja toiveikkaampaa tulevaisuutta. Tätä viestiä on vietävä eteenpäin – silloinkin kun sitä ei haluta kuulla. Siksi olen ehdolla uuden Tampereen yliopiston ensimmäiseen konsistoriin kakkoskiintiön ehdokkaana. Vaalien äänestysaika on 19.-26.3.

Siirtymäkauden hallitus on osoittanut toistuvasti ylenkatsetta yliopistoyhteisöä kohtaan paitsi puheissaan myös teoissaan. Se on pyytänyt meiltä näkemyksiä loputtomissa ”osallistavissa” kyselyissään ja sivuuttanut niiden tulokset kerta toisensa jälkeen. Se on jättänyt huomiotta tiedekuntarakenteista esitettyjä näkemyksiä ja määritellyt tiedekunnat oman mielensä mukaan, se on valehdellut rehtorillemme ja johtanut mediaa harhaan, se on kaventanut opiskelijoiden edustusta yliopiston päätöksenteossa ohi koko yhteisön yhteisen tahdon, ja se valmisteli johtosäännön salassa sivuuttaen siitä esitetyn palautteen lähes täysin, vaikka siihen muutoksia vaatineen adressin oli allekirjoittanut yli puolet Tampereen yliopiston henkilökunnasta. Se sai henkilöstön marssimaan ulos.

Yksikään yhteiskuntatieteellinen tutkimus ei voisi suhtautua keräämäänsä aineistoon ja saamiinsa näkemyksiin näin halveksivasti. Eikä yhdenkään demokratiaan uskovan hallituksen pitäisi toimia näin. Samalla tällaisista toimintatavoista ei kuitenkaan pidä yllättyä. Ennemminkin ne heijastavat sellaisia päätöksenteon nykytrendejä, joita kuvasimme vuonna 2013 kollegani Matti Ylösen kanssa kirjassa Konsulttidemokratia. Miten valtiosta tehdään tyhmä ja tehoton? Yksi kirjamme väitteistä on, että valta on Suomessa lipunut pois edustuksellisilta päätöksentekoelimiltä ja virkavastuulla työskenteleviltä asiantuntijoilta. Konsensusta, edustuksellisuutta ja laajaa oikeutusta hakevien toimintatapojen tilalle ovat tulleet konsulttien ja selvitysmiesten johtamat prosessit, joissa epämääräisillä mandaateilla toimivat yksilöt ohjailevat ja valmistelevat sellaisia päätöksiä, joilla ei ole laajaa tukea. Samalla päätöksenteko tuntuu piiloutuvan ja kätkeytyvän niin, että on hankala hahmottaa, missä ja milloin asiat todella päätetään.

Vaikka siirtymäkauden hallitus onkin valittu jollain tavalla edustuksellisten prosessien kautta, viime viikot ovat herättäneet kysymyksen siitä, kenelle hallitus oikein on vastuussa, mistä sen toiminnan oikeutus kumpuaa ja mikä on se yhteisö, jota se kokee edustavansa. Ainakaan tämä yhteisö ei näytä olevan Tampereen yliopiston henkilöstö, eivätkä opiskelijat missään laajassa mielessä – jätimmehän juuri hallituksen toiminnasta kantelun oikeusasiamiehelle.

Jos haluamme pelastaa yliopistomme, näin ei voi jatkua, vaan yliopistoyhteisön on aika ottaa takaisin se valta, joka sille perustuslaissa on taattu. Yksi – vaikkakaan ei ainoa – työväline tässä on 19-hengen konsistori. Ensimmäinen konsistori tulee olemaan paljon vartijana, sillä sen on ymmärrettävä ottaa ja käyttää valtaa ja näin palautettava usko siihen, että suuria yhteisöjä voi johtaa myös yhteisön tahtoa ja näkemyksiä kunnioittaen. Tämä vaatii sisua, eikä asetelma ole helppo. Viimeisten viikkojen aikana olemme ylioppilaskunnan ja henkilöstöjärjestöjen yhteistyönä saaneet kahden lainoppineen lausunnot johtosäännöstä ja tehneet kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle. Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpään ja Turun yliopiston julkisoikeuden professori Juha Lavapuron lausunnot ovat tylyä luettavaa: niiden mukaan johtosäännössä on useita kohtia, jotka ovat ristiriidassa perustuslain kanssa.

En hae konsistoriin sammutetuin lyhdyin. Päinvastoin uskon, että yliopistolaisten on aika sanoa suoraan ja ääneen, että ylhäältä tulevan halveksunnan aika on ohi ja yhteisön viisautta kunnioittavan yliopistopolitiikan ja johtamisen aika taas täällä. Jos tulen valituksi konsistoriin,

  • lupaan noudattaa perustuslakia.
  • lupaan vaatia itsehallinnon vahvistamista kaikissa mahdollisissa käänteissä.
  • lupaan vastustaa strategisen keskittämisen tai tehostamisen nimissä tehtäviä karsintaehdotuksia ja opetusohjelmien lakkautuksia ja sen sijaan puolustaa koko monitieteistä ja laaja-alaista yliopistoyhteisöä.
  • lupaan vaatia yliopistoyhteisölle työrauhaa vastustamalla loputtomia organisaatio- ja tutkinto-ohjelmauudistuksia.
  • lupaan kirjoittaa konsistorin toiminnasta ja päätettävistä asioista julkisesti, jotta laaja yhteisö voi seurata päätöksentekoa.

***

Lopuksi vielä lyhyesti siitä, kuka olen:

  • Tällä hetkellä työskentelen yliopistotutkijana (toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa) ja osittain Koneen säätiön apurahalla. Aiemmin olen työskennellyt yliopistonlehtorina (ma.), tutkijatohtorina ja apurahoilla.
  • Olen opiskellut ja työskennellyt viidessä eri yliopistossa: Tampereen yliopistossa, Goldsmiths Collegessa (University of London), Turun yliopistossa, Jyväskylän yliopistossa ja Helsingin yliopistossa.
  • Ensimmäisen kerran tulin töihin Tampereen yliopistoon vuonna 2012. Takana oli väitöskirjatyö Lontoossa. Olen myös mediakulttuurin dosentti Tampereen yliopistossa.
  • Olen tutkijana monitieteinen. Olen julkaissut tutkimuksia mm. konsulteista, kollaboratiivisesta kirjallisuudesta, immateriaalitaloudesta, muslimihahmoista nykykirjallisuudessa ja luovasta taloudesta. Tulevat julkaisuni keskittyvät vauraisiin suomalaisiin.
  • Olin vuosina 2013-2015 Nurmijärven kunnanvaltuutettu ja kunnanhallituksen jäsen. Olin sitoutumattomana vihreiden ehdokas, mutta en ole koskaan ollut minkään puolueen jäsen. Sen sijaan tiedän, mitä on istua tuntitolkulla kokouksissa ja viedä läpi muutoksia esityslistaan.

Ps. Olemme tehneet itsehallintoa puolustavien ehdokkaiden kanssa yhteisen vaalijulisteen. Se löytyy tämän julkaisun lopusta ja sitä saa myös mielellään levittää. Alimpana olevaa kuvaa voi levittää sosiaalisessa mediassa, ja lopussa on myös linkki printtikelpoiseen kuvaan, jos julisteen haluaa laittaa näkyville esimerkiksi omaan työoveensa.

Pps. Konsistorin vaaleja pohjustaneessa kokouksessa joku kollegoista esitti huolen siitä, puoluepolitisoituuko yliopistojen ja konsistorin päätöksenteko nyt, kun joku – kenties minä – mainitsi kokouksessa tarpeen politisoida nämä vaalit. Ainakaan itse en tarkoita vaalien politisoimisella puolupolitiikkaa vaan sitä, että yliopistojen itsehallinnon puolustaminen on paitsi perustuslain puolustamista myös poliittinen valinta puolustaa sellaista tieteentekemisen ja opettamisen tapaa, jota ei johdeta ylhäältä alaspäin vaan alhaalta ylöspäin.

Jotta poliittista taustaani ei kuitenkaan tarvitse spekuloida, julkaisen tämän blogin vanhalla blogialustallani, jossa on esillä myös puoluepoliittisen toimintani jäljet, jos joku on niistä joko kiinnostunut tai huolissaan. Tässä välissä en ole kokenut tarpeelliseksi kirjoittaa blogia, koska en ole edustanut ketään missään.

Kansikuva: Tiina Heikkilä ja tuntematon lapanen, joita haluan kiittää.

Alla oleva kuva: Siirtymäkauden hallituksen mainos

Alin kuva: Vaalijulisteemme.DQDEa9hWkAAS4Yd

Sosiaalisessa mediassa levitettävä juliste:konsistorin vaalit_pdf (kopio)

Linkki tulostuskelpoiseen julisteeseen: https://drive.google.com/file/d/1VudTRJDLnd-ohYQRhWhw2vb4SsVnNcFK/view?usp=sharing

One thought on “Ei, me emme elä kammiossa. Eli miksi olen ehdolla Tampereen yliopiston konsistorin vaaleissa?

  1. Päivitysilmoitus: Konsistori ja vaalisääntö | Historiantutkijan näkötorni

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s