Lausunto tulevaisuusselonteosta eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle,

Kävin aamupäivällä eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa, joka oli kutsut minut kuultavaksi valtioneuvoston tulevaisuusselonteosta. Alla kirjallinen lausuntoni.

Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko käsittelee laaja-alaisesti suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden haasteita ja tavoitteita. Tässä lausunnossa keskitytään julkisen sektorin ja hallinnon rooliin työnantajana.

Tulevaisuusselonteon luku 8 käsittelee julkista sektoria. Osiossa on ymmärretty hyvin julkisen sektorin rooli tasa-arvoisten mahdollisuuksien ja oikeuksien turvaajana sekä hyvien toimintamallien kokeilijana ja levittäjänä. Sen sijaan selonteossa on tunnistettu varsin huonosti se, miten tämän toiminnan edellytykset ovat viime vuosikymmeninä rapautuneet.

Selonteossa tavoitellaan julkisen sektorin hallinnon keventämistä huomioimatta sitä, että hallinto on jo keventynyt tuntuvasti 1990-luvulta lähtien. Valtion budjettitalouden henkilöstömäärä onkin laskenut alle puoleen viimeisen 15 vuoden aikana. Kun vuonna 1989 valtiolla työskenteli noin 215 000 henkeä, vuonna 2013 henkilöstöä oli enää 83 000. Kehitys selittyy virastojen ja liikelaitosten yhtiöittämisillä, yliopistojen irrottamisella valtiosta ja virkamieskunnan leikkauksilla laman sekä valtiontalouden tuottavuusohjelman myötä.

Samaan aikaan virkamieskunnan supistuessa ostettujen asiantuntijapalveluiden kasvu on ollut valtiolla merkittävää. Asiantuntijapalveluiden ostoihin käytetty summa on noin kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Omaa osaamista ja henkilöstöä on korvattu ulkopuolelta ostetulla lyhytaikaisella työllä. Yhtenä esimerkkinä tästä kehityksestä voi pitää itse tulevaisuusselontekoa, jonka tekemiseen on osallistunut sekä Gaia Group Oy että Sofos Oy kuten myös joukko muita konsultointiyhtiöitä.
Viime vuosikymmenten aikana valtion oma sisältötyö ja työntekijäkunta on siis yhä selvemmin alkanut korvautua ulkopuolisilla ostopalveluilla. Tämän seurauksena esimerkiksi lainsäädännön valmistelun tason on nähty heikentyneen ja virkavastuun alaisia päätöksiä on ulkoistunut. Kehityksen valossa hallinnon keventämistä ei enää ole mielekästä asettaa julkisen sektorin tavoitteeksi, kuten tulevaisuusselonteossa tehdään, ilman että samalla vaarannetaan hallinnon toimintakyky.

Tulevaisuusselonteossa mainitaan toistuvasti tarve yhteisille pelisäännöille yksityisen sektorin ja julkisen sektorin yhteistyössä. Selonteossa ei kuitenkaan esitetä, millaisia näiden sääntöjen tulisi olla. Pelisääntöjen sijaan olisikin parempi puhua lainsäädännöstä, joka varmistaisi, että yhteistyö yksityisen sektorin kanssa ei vaaranna julkisen toiminnan ja hallinnon avoimuutta ja demokraattisuutta. Osakeyhtiölain tarjoaman salassapitomahdollisuuden ei esimerkiksi pitäisi rutiininomaisesti ylittää julkisuuslakia, kuten tällä hetkellä tapahtuu. Julkisen sektorin kanssa yhteistyötä tekeviltä yrityksiltä pitäisi voida vaatia nykyistä suurempaa avoimuutta.

Tulevaisuusselonteossa asetetaan paljon toivoa julkisen sektorin ICT-ratkaisuihin sekä käyttäjälähtöisyyden että tuottavuuden parantajana. Haettaessa tuottavuushyötyjä ICT-palveluista on kuitenkin huomattava, että julkisen sektorin tietohallintomenot ovat olleet jatkuvasti kasvussa. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä valtion tietohallintomenot lähes kaksinkertaistuivat 500 miljoonasta 900 miljoonaan. Vuonna 2010 tietohallintomenot kattoivat noin 13 % virastojen ja laitosten kokonaistoimintamenoista. Näistä valtion tietohallintomenoista reilusti yli puolet on ostopalveluja – vain noin neljännes kuluu henkilöstön palkkoihin.

ICT-toiminta onkin yksi selvin esimerkki kehityksestä, jossa valtio on asteittain luopunut omasta osaamisestaan ja asiantuntijuudestaan ja tullut riippuvaiseksi yksityisestä sektorista. Tällaista kehitystä ei voi pitää tarkoituksenmukaisena tulevaisuudessa, jos tavoitteena on turvata kansalaisten tasavertaisuus ja hallinnon tehokkuus. Hallintoa ja päätöksenteon valmistelua ulkoistettaessa vaarantuu julkisen sektorin osaaminen – ja välillisten kustannusten myötä myös taloudellinen tehokkuus. Tätä ei tulevaisuusselonteossa ole huomioita millään tavalla.

Julkisen sektorin oman osaamisen turvaaminen onkin tärkeä tulevaisuuden tavoite. Tulevaisuuselonteossa tunnistetaan hyvin tarve parantaa tiedon ja laadukkaan tutkimuksen hyödyntämistä päätöksenteossa. Kapeapohjaisten intressiryhmien tuottamien raporttien sijaan päätöksenteossa pitäisikin hyödyntää nykyistä enemmän juuri riippumatonta tutkimustietoa ja laajapohjaista valmistelua. Tulevaisuusselonteossa ei kuitenkaan tunnisteta parhaita keinoja tämän saavuttamiseksi. Päinvastoin selonteossa korostetaan toistuvasti sitä, miten suunnittelu halutaan korvata kokeiluilla. Ennakkoluulottomia kokeiluja tarvitaan lisää, jotta uusia ratkaisuja löydetään ja onnistutaan viemään käytäntöön. On kuitenkin varomatonta ajatella, että niiden pitäisi korvata suunnittelu. Jo nyt on merkkejä lainsäädännön valmistelutyön heikkenemisestä ja tempoilevuudesta sekä siitä, että tutkimustietoa ei onnistuta hyödyntämään valmistelutyössä. Yhtenä syynä tähän voidaan pitää yksittäisten ministereiden asettamia kapea-alaisia työryhmiä ja selvityshenkilöitä, joiden määrä on ollut kasvussa ja jotka ovat korvanneet laajapohjaisen komiteatyön. Kokeilujen rinnalle Suomi tarvitsisikin hyviä ja pysyviä käytäntöjä ja kanavia, joita pitkin tutkimustieto välittyisi poliittiseen päätöksentekoon. Parlamentaariset komiteat voisivat olla yksi tällainen kanava. Laajapohjaisuudessaan ne myös lisäävät luottamusta, johon tulevaisuusselonteossa usein viitataan.

Yhteenveto

Tulevaisuusselonteossa on tunnistettu hyvin:

* julkisen sektorin rooli tasa-arvoisten mahdollisuuksien ja oikeuksien turvaajana.
* tarve parantaa tiedon ja laadukkaan tutkimuksen hyödyntämistä päätöksenteossa
* kokeilujen tarve

Tulevaisuusselonteossa ei ole riittävän hyvin huomioitu, että:

* hallinnon keventäminen ei ole mielekäs tavoite tulevaisuudessa, jos halutaan turvata hallinnon toimintakyky sekä kansalaisten oikeusturva ja tasavertaisuus.
* ICT:n hyödyntämisessä on otettava nykyistä paremmin huomioon sen tuomat kasvavat menot, vältettävä liiallista riippuvuutta yksityisistä ICT-yrityksistä ja varmistettava osaavan henkilöstön riittävyys.
* lainsäädännöllä on varmistettava, että yhteistyö julkisen ja yksityisen sektorin välillä ei vaaranna hallinnon ja päätöksenteon avoimuutta.
* julkisen sektorin ja hallinnon osaaminen on turvatta sekä riittävällä henkilöstömäärällä että parantamalla pysyviä kanavia tutkimustiedon hyödyntämiselle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s