Nurmijärvi hiihtää perässä

Pääministeri Katainen vieraili tammikuun lopussa Chilessä. Matkasta lähetetyn tiedotteen mukaan maat sopivat vahvistavansa yhteistyötä uusiutuvassa energiateknologiassa. “Yhteistyön painopistealueet ovat bioenergia, aaltoenergia ja energiatehokkuuden parantaminen”, tiedotteessa sanottiin.

Samana päivänä istuin ensimmäistä kertaa Nurmijärven valtuustosta. Ensimmäisten päätösten joukossa iski masennus. Valtuustossa todettiin loppuun käsitellyksi viisi vuotta pohdittavana ollut aloite ekokylä-tyyppisestä asuinalueesta – siis yrityksestä parantaa energiatehokkuutta.

Vuonna 2008 Kirsi Lompolo (kok.) ja joukko muita valtuutettuja jätti valtuustoaloitteen, jossa ehdotettiin, että jokin tulevista asuinalueista Nurmijärvellä osoitettaisiin ekokylä-tyyppiseksi asuinalueeksi. Nyt tämä ajatus torpattiin kuntakehitystoimikunnan ja kunnanhallituksen esityksestä. Tässä välissä aloite oli jo palautettu kertaalleen käsiteltäväksi, joten ajattelin, että turha ehdottaa sitä toistamiseen. En siis tehnyt mitään, mutta jäin sadattelemaan ensikokemuksiani kunnallisesta politiikasta.

Ekokylien ajatus nimittäin on yksinkertaisuudessaan hieno. Tarkoituksena on luoda kylämäisiä asuinalueita, jotka perustuvat energiatehokkuuteen tai energiaomavaraisuuteen, yhteisöllisyyteen ja hyviin liikenneyhteyksiin. Tällaisina ne sopisivat loistavasti Nurmijärvellä, jossa toisaalta hellitään ajatusta kylistä ja toisaalta kärsitään jatkuvasti huonosta maineesta ympäristöasioissa.

Ekokylän idea on itse asiassa niin hyvä, että esimerkiksi keskustan puheenjohtaja, Juha Sipilä, asuu sellaisessa, ja vuonna 2012 tämä Kempeleen ekokortteli valittiin vuoden rakennuskohteeksi. Tällaisissa kunnianhimoisimmissa ekokortteleissa ei vain säästetä energiaa, vaan niissä tuotetaan itse alueen tarvitsema energia uusiutuvalla energialla, kuten tuulivoimalla, hakkeen poltolla tai aurinkoenergialla. Energian hinnan noustessa energiaomavaraisuus on yksi parhaista tavoista pienentää kotien elinkustannuksia ja riippuvuutta maailmanmarkkinoista.

Nurmijärven kuntakehitystoimikunnan, kunnanhallituksen ja nyt myös valtuuston mukaan tällaista erillistä ekokylätyyppistä aluetta ei kuitenkaan tarvita, sillä ekokylän ihanteita voidaan edistää kaikessa rakentamisessa Nurmijärvellä.

Ajattelutapa on hellyttävä, mutta ikävä kyllä täysin väärä ja vähän lattea. On itsestään selvää, että energiatehokkuutta pitää parantaa kaikessa asumisessa jo pelkästään taloudellisista syistä. Tämän itsestäänselvyyden lisäksi tarvitaan kuitenkin myös tehokkaita esimerkkejä – sellaisia, joilla on kauaskantoisempia vaikutuksia. Tämän hetken suurin ongelma Suomessa on nimenomaan se, että kunnianhimoisia esimerkkialueita on liian vähän, jotta energiaomavaraisuuden sisältämät mahdollisuudet saataisiin käyttöön.

Energian säästöön ja uusiutuviin energialähteisiin perustuvat kansainväliset markkinat voisivat nimittäin luoda myös suomalaisyrityksille merkittäviä mahdollisuuksia, jos vain yrityksillä olisi mahdollista kehittää osaamistaan kotimaassa. Mahdollisuuksista kiinni nappaaminen vaatisi kuitenkin edistyksellisiä kotimaan markkinoita ja kotimaisia referenssejä. Tätä vauhdittamaan tarvittaisiin nimenomaan näkyviä esimerkkejä, sellaisia kuin Nurmijärven ekokylä. Suomalaisyrityksillä onkin maailmalla liikkuessaan yleensä yksi ongelma: niiltä puuttuvat kotimaiset esimerkit ja ansiot. Niin puuttuu tämän Nurmijärven päätöksen jälkeenkin.

Globaalien markkinoiden lisäksi kotimainen hajautettu energiantuotanto loisi tietysti myös työtä. Sitran selvityksen mukaan esimerkiksi kymmenentuhannen aurinkosähköjärjestelmän asennus toisi Suomeen työtä 60‒90 miljoonan euron arvosta. Bioenergiaan keskittyvät ratkaisut taas virkistäisivät maa- ja metsätalouden tulevaisuutta.

Parhaimmillaan ekokylämäinen rakentaminen tarkoittaisi uudenlaista vapautta ja riippumattomuutta esimerkiksi maailmantalouden heilahteluista, öljystä tai venäläisen sähkön hinnasta. Se lisäisi asuinalueiden ja kotitalouksien autonomiaa ja riippumattomuutta. Viime vuonna Suomeen tuotiin energiatuotteita 13,2 miljardilla eurolla. Sama summa voitaisiin sijoittaa myös kotimaiseen ja älykkääseen omavaraisenergiaan.

Vanhojen teollisuudenalojen hiipuessa Suomi kaipaa uutta ajattelua, jonka pääpiirteitä voisivat olla toisaalta paikallisuus ja omavaraisuus ja toisaalta hyvät julkiset liikenneyhteydet eri alueiden välillä.

Aina silloin tällöin tulee hetkiä, jolloin yksittäisessä kunnassa tehdään kauaskantoisia ratkaisuja, joilla voi olla valtakunnallistakin merkitystä. Sellaisia hetkiä kutsutaan edelläkävijyyden hetkiksi. Näitä useammin tulee kuitenkin hetkiä, jolloin tällaiset mahdollisuudet hukataan. Nurmijärvellä koettiin juuri tällainen. Ehkäpä Tampere on viisaampi ja toteuttaa kehitteillä olevan Aurinkokaupunki-hankkeen Nurmi-Sorilassa. Ja ehkäpä jotkut pienehköt yhdistykset aktivoituvat ja irrottavat itsensä valtakunnan verkosta, kuten on huhuiltu.

Ja sitten Nurmijärvi voi vähintäänkin hiihtää näiden edelläkävijöiden perässä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s