Kohti metropolia(ko)

”Suomi selviytyy, jos hyväksymme jatkuvan muutoksen … Uudistumisen vaihtoehtona ei koskaan ole vallitseva olotila, vaan taantuminen. Hyväkään menneisyys ei takaa menestystä tulevaisuudessa.” Näin kirjoitti Elinkeinoelämän keskusliiton silloinen puheenjohtaja Christoffer Taxell vuonna 2006. Seitsemän vuotta  myöhemmin tämä lähes filosofinen muutosinto on lyönyt läpi.

On käynnissä kuntauudistus, sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus, keskushallinnon uudistushanke, kuntien valtionosuusuudistus ja nyt myös metropolialueen uudistushanke. Siinä sivussa on luotu Aalto-yliopistoja, THL:liä ja TEM:mejä.

Metropolialueen uudistushanke on hyvä asettaa osaksi tätä ilmiötä, jossa suuria yhteiskunnallisia uudistuksia halutaan toteuttaa usein selvitysmiesten valmistelemina, ilman konsensusta ja kiireisellä aikataululla. Ei liene sattumaa, että näinkin suuri kysymys on ajoitettu uusien valtuustojen ja kunnanhallitusten alkuviikkoihin ja että tässä vaiheessa reagointiaikaa on vain noin kuukausi.

Lyhyesti kyse on siitä, että 14 Helsingin ja Uudenmaan seudun kunnan halutaan tavalla tai toisella muodostavan nykyistä tiiviimmän ja virtaviivaisemman metropolialueen. Ideaa vauhdittamaan palkattiin kuuden selvitysmiehen ryhmä, joka julkaisi viikko sitten ”Metropolialueen esiselvityksen” eli alustavia ehdotuksia siitä, mitä alueella pitäisi tapahtua.

Lähes kaikki raportissa esitetyt syyt muutokselle ovat tärkeitä ja todellisia:

  • Maankäyttö ja kaavoitus on alueella hajanaista
  • Liikenne alueella on niin vilkasta, että se johtaa ruuhkiin ja korkeisiin hiilidioksidipäästöihin
  • Asuminen on liian kallista etenkin Helsingissä, ja vuokra-asuntoja on liian vähän
  • Alue segregoituu kovaa vauhtia, kun suurituloiset ja pienituloiset keskittyvät omille alueilleen, kuten myös maahanmuuttajat
  • Ja viimeisenä on jotain epämääräistä kansainvälisestä kilpailukyvystä, jolle kukaan ei kuitenkaan osaa antaa konkreettista sisältöä. Itse en ainakaan tiedä, kenen kanssa alue kilpailee, mistä ja miksi.

Ongelmat on esiselvityksessä kiteytetty hyvin, mutta selvitysmiesten johtopäätös ei ole niin itsestään selvä. Heidän mukaansa nimittäin alueen vastuullinen kehittäminen edellyttää nykyistä suurempia kuntia ja jonkinlaista metropolihallintoa. (Selvitystä vaivaa myös lähtöoletus, jonka mukaan koko Suomen kannalta on ratkaisevan tärkeää, että metropolialue kasvaa. Tästä voi olla montaa mieltä, mutta jätettäköön se sivuun.)

Konkreettisemmin selvityksessä tarjotaan kolmea vaihtoehtoa. A) Vähäiset kuntaliitokset ja vaaleilla valittava metropolivaltuusto, B) Merkittävät kuntaliitokset ja metropolikuntayhtymä ja C) Suurkunnat eli neljästätoista kunnasta rakennettavat kaksi jättikuntaa.

Nurmijärvelle tämä tarkoittaisi sitä, että A-vaihtoehdossa kunta pysyisi kutakuinkin nykyisen kokoisena, B-vaihtoehdossa se liitettäisiin Hyvinkääseen ja C-vaihtoehdossa se liitettäisiin yhteen Hyvinkään, Tuusulan, Keravan, Järvenpään, Mäntsälän ja Pornaisten kanssa.

Kaksi huonoa vaihtoehtoa

Niin paljon kuin olenkin ongelmien kanssa samaa mieltä, ei selvitystä lukemalla käy ilmi, miten ehdotetut kuntaliitokset ratkaisisivat ongelmat. Miten pisteestä A päädytään pisteeseen B? Miten segregaatio vähenisi ja asuntojen hinnat Helsingissä laskisivat, jos Nurmijärvi liitetäisiin Hyvinkääseen, tai miten Tampereen moottoritien ruuhkat ja Helsingin sisääntuloväylien ruuhkaisuus vähenisi, jos seitsemän ympäryskuntaa yhdistyisivät?

Tarkemmin ottaen: B- ja C-vaihtoehdot ovat Nurmijärven ja oikeastaan koko alueen näkökulmasta niin huonoja, ettei niihin kannata pahemmin keskittyä. Ehdotukset eivät huomioi oikeastaan millään tavalla alueen ihmisten – kuten nurmijärveläisten – luonnollista liikettä, joka suuntautuu pääosin Helsinkiin ja Vantaalle. Ehdotuksilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että alueen ihmisten työssäkäyntiliikennettä tai palvelujen saatavuutta haluttaisiin helpottaa. Oikeastaan päinvastoin. Nurmijärvellä on hyvin vähän yhteisiä kysymyksiä vaikkapa Pornaisten kanssa, ja etenkin niin kauan, kun Nurmijärvi olisi näistä alueista melkeinpä ainoa, jonne ei tule junarataa, yhteisiä ongelmia olisi vain vähän. Lopputuloksena olisi todennäköisesti riitaisia kuntia, joiden päätöksenteko olisi vaikeaa eri keskusten vetäessä kehitystä omaan suuntaansa.

Liitokset pohjoiseen ja itään päin olisivat järjettömiä, ellei sitten haluta lisää yksityisautoilua Nurmijärveltä uuden kunnan keskukseen ja sen palveluihin. Jos yli puolet nurmijärveläisistä pendelöi Helsinkiin töihin, ei liitos Nurmijärven pohjoispuolella olevan Hyvinkään kanssa helpota nykytilannetta mitenkään.

Pelkkä suuruuden ihannointi ei riitä syyksi muodostaa tällaisia kuntia – etenkin, kun selvityksessä todetaan, että ihanteellista kunnan kokoa ja asukasmäärää on lähes mahdoton määritellä ja jos sellainen määriteltäisiin, se olisi jotain nykyisen Nurmijärven kokoluokkaa, ei seitsemän kunnan liitoksesta syntyvän kunnan tapaista.

(Toisaalta, jos Nurmijärven pohjoisosan asukkailla on aitoa halua liittyä Hyvinkääseen, ei kunnan jakaminen ole mahdoton ratkaisu. Klaukkala elää tiiviissä yhteydessä Helsingin ja Vantaan kanssa, mutta Rajamäellä saattaa jo olla jotain yhteistä Hyvinkäänkin kanssa. Tällainen ratkaisu edellyttäisi kuitenkin suurta yksimielisyyttä.)

Ja yksi parempi

Kolmas vaihtoehto, metropolivaltuusto, on ehdotuksista paras ja kehittämisen arvoinen. Se on kuitenkin vielä niin raakile, ettei siihen voi ottaa selvää kantaa. Ajatuksena on, että suorilla vaaleilla valittaisiin erillinen metropolivaltuusto, jolla olisi resursseja päättää alueen kehityksestä – esimerkiksi uusista liikennejärjestelyistä ja kaavoituksesta.

Ehdotuksen plussia:

  • Asuntotuotannosta ja liikenteestä pystyttäisiin päättämään kuntarajojen yli, jolloin alueiden kehitys ei katkeaisi kuntien rajoilla. Tällöin pystyttäisiin toivottavasti nykyistä paremmin rakentamaan vahvoja keskuksia myös Helsingin ulkopuolella.
  • Nykyinen piilossa ja epäselvillä mandaateilla tapahtuva päätöksenteko tulisi avoimemmaksi, kun päättäjät valittaisiin suoraan vaaleilla. Demokratia saattaisi voittaa, kun epäselvät vastuusuhteet muuttuisivat nykyistä selvemmiksi.

Ehdotuksen miinukset:

  • Ehdotuksessa ei sanota mitään siitä, miten valtuusto koottaisiin. Jos valtuustoon valittaisiin eri alueilta kiintiöiden mukaan, ei nykytilanne muuttuisi paljoakaan. Jokainen alue vetäisi kotiin päin, ja suurimmat kunnat ohjaisivat kaikkien kehitystä. Jos taas valtuustoon valittaisiin koko alueelta eniten ääniä saavat ehdokkaat, suurten kuntien näkyvät poliitikot kansoittaisivat todennäköisesti koko valtuuston. Kysymys ei ole mitenkään pieni, eikä mitätön, joten on melkeinpä skandaali, ettei esiselvityksessä otetaan siihen mitään kantaa.
  • Metropolivaltuusto saattaa pahimmillaan tuottaa vain yhden hallinnon lisäkerroksen, mikä tuottaa lisää epäselvyyttä siitä, kuka päättää ja mitä. Se myös vie päätöksentekoa kauemmas kuntalaisista. Demokratia saattaisikin hävitä.

Kuka huolestuisi kyläpolitikoinnista?

Kaikkia ehdotuksia vaivaa kuitenkin yhden ongelman sivuuttaminen. Syksyn vaaleissa Nurmijärvellä yksi huolenaihe nousi muita suuremmaksi. Kunnan päätöksenteko on hankalaa, koska jokaisen taajaman valtuutetut vetävät muiden mielestä aina kotiin päin. Investoinnit on aina jaettava lähes tasan Nurmijärven, Klaukkalan ja Rajamäen kesken, koska muuten kukaan ei saisi mitään. Erään selvityksen mukaan yli 8o prosenttia nurmijärveläisistä valtuutetuista pitää tällaista kyläpolitikointia ongelmana. Valtion tasolla samasta puhutaan siltarumpupolitiikkana ja iltalypsynä.

Nyt kuusi metropolialueen esiselvityksen laatijaa on kirjoittanut 62-sivuisen selvityksen siitä, miten neljästätoista Helsingin seudulla olevasta kunnasta rakennetaan metropolialue, eikä kyläpolitikointia tai siltarumpupolitiikkaa mainita lainkaan. Tekstin takaa paistaa jalo halu lisätä yhteisten etujen mukaisia päätöksiä, mutta yhtäkään ajatusta ei uhrata sille, miksi hallintorajojen tai hallintorakenteiden muuttaminen automaattisesti johtaisi päätöksiin, joilla ajetaan yhteistä etua oman taajaman intressien sijaan. Ongelma on erityisen suuri pienemmille taajamille, joiden kehittäminen tuskin kiinnostaa suuremmista taajamista tulevia päättäjiä. Nurmijärvi on hyvä osoitus siitä, ettei yhteinen hallinto vielä takaa tai tuo mukanaan yhteen hiileen puhaltamista, tai ainakin siihen menee vuosikymmeniä. Tässä mielessä selvitysryhmällä olisi paljon opittavaa – Nurmijärveltä.

Ps. Ei liene sattumaa, että näinkin suuri muutoshanke on ajoitettu ajanjaksolle, jolloin Keskusta istuu valtakunnallisesti oppositiossa. Itse uskon, että tällaiset suurhankkeet voivat onnistua vain, jos ne toteutetaan konsensuksella ja niin, ettei uudistuksia pyritä puskemaan läpi silloin, kun maantieteellisesti valtaosa Suomea istuu oppositiossa. Konsensuksesta on viimeaikoina tullut politiikan kirosana, mutta joskus sitä myös kaivataan. Tästä aiheesta lisää pian ilmestyvässä kirjassani Konsulttidemokratia. Kuinka valtiosta tehdään tyhmä ja tehoton.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s